Julkaisut tagilla Lyriikka

Luonnos ylipitkäksi maljapuheeksi lähi-ilmiöiden kunniaksi

Toverit, toverittaret.

Yksinäiset pelonmietteet ja armon- ja avunpyyntöpainotteiset rukoukset ovat tarpeettomia tässä hienossa seurassa. Kultaiset kädet, olenko niiden nähnyt koskaan kurottavan muualta kuin kauttanne, olenko niiden koskaan kuin kauttanne nähnyt karkottavan synkeät näyt, kiskaisevan syvenevistä kiepeistä.

Toverini, toverittareni, olenkohan koskaan kuin kanssanne törmännyt aivan varoittamatta hetkeen, joka on niin kaunis ja hauras ja ihmeellisen hyvä, että olen revitty olemaan täysi, täysin.

Lue lisää

(+4 pistettä, 4 äänen perusteella)
Loading...

Jonkun pitäisi kirjoittaa oodi

Jonkun pitäisi kirjoittaa oodi kapeilla kaduilla vastakkaisten talojen väliin viritettyjen vaijerien varaan ripustettujen katulamppujen rauhoittavasti keinuvalle, lämpimälle valokiilalle tuulisena syysyönä. Jonkun pitäisi kirjoittaa oodi niille puhtaanvalkoisiksi ikääntyneiden pääkallojen eleganteille liitoskohdille, joita katsellessa voi kuvitella leijuvansa…

Lue lisää

(+9 pistettä, 9 äänen perusteella)
Loading...

Äitihämärä

– – no niin, tiedätte miten tämä loppuu, hypätään sen yhden kappaleen yli kunnes koko huone on yhtä muodottomien muotojen muodonottamista, tummien hahmojen ojentelua seinältä seinälle ja jaloissakin hiljaiset, niljaiset olennot, niin kuin olisi Niilin…

Lue lisää

(+4 pistettä, 6 äänen perusteella)
Loading...