Minä tunsin Kirsti Pakolan työn kautta, tein hänen parturi-kampaamolleen nettisivut vuosia sitten. En tavannut Kirstiä nettisivuprojektin jälkeen kertaakaan ennen hänen onnettomuuttaan. Eipä meillä paljon yhteistä olisikaan ollut, Kirsti oli päälle neljänkymmenen ja minä kahdenviiden. Ikäero tuntui suuremmalta, sillä hänellä oli hyvin konservatiivinen arvomaailma, minulla sen sijaan melko liberaali. Ei hän sivumennen sanoen kyllä nelikymppiseltä ulkoisesti näyttänyt, aivan upea, hehkeä nainen, joka myös esitteli mielellään muotojaan tyköistuvissa mekoissa. Kirsti jäi projektin jälkeen Facebook-kaverikseni, sitä kautta seurasin hänen traagiseksi äitynyttä tarinaansa.

Kaikki kutsuivat häntä nimellä Sti, ja sillä nimellä hän esittelikin itsensä. Sti kertoi epätavallisen lempinimensä syntyneen, kun hänen perheensä oli muuttanut Kauniaisiin Stin ollessa viiden vanha. Hänen kaikki uudet ystävänsä olivat suomenruotsalaisia ja Kirsti oli naapuruston lapsijoukon ainoa, jolla oli perisuomalainen etunimi. Niinpä lapset olivat yhdessä kehitelleet Stille mielestään ruotsalaisemman nimen tiputtamalla kolme ensimmäistä kirjainta pois. Lapset ovat kyllä kekseliäitä.

Sti oli hyvin aktiivinen kansalainen, kuului parin yleishyödyllisen yhdistyksen hallitukseen, jakoi aina Facbookissa ja Twitterissä linkkejä adresseihin ja uutisiin, joiden yhteyteen hän kirjoitti pitkiä vuodatuksia. Muutaman mielipidekirjoituksen hän sai Hesariin asti. Julkaistut tekstit käsittelivät tapainturmellusta.

Stin mielestä nykynuoriso oli läpimätä ja se johtui lepsusta kasvatuksesta. Tälle näkemykselleen hän löysi mitä erilaisimpia todisteita uutisista, kirjoista ja tieteellisistä tai ainakin lähes tieteellisistä tutkimuksista. Olisin muuten varmaan blokannut Stin päivitykset näkyvistä, mutta minua huvitti se kiihkeys, millä Sti mielipiteitään julisti.

Toimen naisena Sti perusti lopulta oman yhdistyksen, jonka päätehtävä oli ”lisätä suomalaisten perheiden tietoutta vahingollisista kasvatusmetodeista”. Sti pyysi minua suunnittelemaan yhdistykselle kotisivut, mutta kieltäydyin kunniasta kuullessani kokonaisbudjetin olevan ”hyvää mieltä tärkeiden asioiden edistämisestä”. Sti taisi hieman suutahtaa minulle tästä, mutta ei kuitenkaan poistanut minua Facebook-kavereistaan. Kotisivut – melko kehnot, mutta asiansa ajavat – hän teetätti myöhemmin jollain muulla tekijällä.

Muistan olleeni melko yllättynyt, kun huomasin jossain vaiheessa yhdistyksen alkavan saada näkyvyyttä ja kannatusta. Sti ei ollut todellakaan ainoa suomalainen, joka koki kaikkien alle kolmekymppisten olevan surkea, sänkyyn syötetty ja pilalle lellitty pullamössösukupolvi. Lueskelin huvikseni usein yhdistyksen foorumilla rouvien ja ”kunnon miesten” paheksuntaa ja avautumista milloin mistäkin kaupungilla kohdatusta löysästä lökäpöksystä, joka ei kunnioittanut vanhempiaan.

Yhdistys paisui parissa vuodessa kuin pullataikina. Sti lopetti kampaamonsa ja työllistyi kokopäiväisesti yhdistykseen, monien muiden ihmisten ohella. Hänestä tuli julkkis, hänen näyttävä ulkoasunsa, kärkkäät mielipiteensä ja kiihkeä tyylinsä kiinnosti mediaa. Sti näkyi ja kuului milloin missäkin talk showssa ja paneelikeskustelussa ottamassa kantaa päivän puheenaiheisiin tai poseeraamassa naistenlehtien sivuilla. Tekipä hän lyhyeksi jääneen, mutta melko legendaarisen visiitin erääseen reality-ohjelmaankin.

Yhdistykselle alkoi valua lahjoituksia ja monet jopa testamenttasivat omaisuutensa yhdistykselle. Yhdistys hankki hulppeat toimistotilat Munkkiniemestä. Rahoja ja muita omistuksia hallinnoimaan perustettiin osakeyhtiö. Luin osakeyhtiön ongelmista hiljattain Suomen Kuvalehdessä julkaistusta, pitkästä Sti-artikkelista.

Ongelmat olivat alkaneet, kun osakeyhtiöön oli valittu asiainhoitaja ja edustaja. Edustaja ei ollut kovin pidetty yhdistysväen keskuudessa, hänen kerrottiin olleen hyvin äkkipikainen ja hieman epäsosiaalinen. Epäiltiin yleisesti hänen käyttäneen jotain laittomia päihteitä. Edustaja oli erään yhdistyksessä kauan häärineen ja sen mesenaattina toimineen vanhemman, varakkaamman eiralaisrouvan poika. Pojan äiti käytti arvovaltaansa viran saamiseen ja sitten sen säilyttämiseen. Myöskään Sti ei tullut edustajan kanssa toimeen eikä varmaankaan pitänyt siitä, että miehellä oli niin paljon vastuuta ja valtaa osakeyhtiössä. Ikävä kyllä edes hänellä ei ollut asiaan sanomista.

Pattitilanne oli pikkuhiljaa eskaloitunut. Viimeinen pisara oli episodi, jossa edustaja oli sisustanut oman työhuoneensa ilman lupaa yhdistyksen piikkiin ihmeellisillä, Internetistä tilatulla esineistöllä. Edustajan huumeidenkäyttöepäilyt saivat pontta hämmentävistä somiste-esineistä, joita lähettifirmat ja posti kantoivat kaikkialta maailmasta. Lähetyksistä omituisimpia olivat ortodoksiset esineet, joissa oli Jeesuksen, Marian ja pyhimysten tilalla yhdeksänkymmentäluvun venäläisiä hiihtäjälegendoja kuten Jelena Välbeä ja Aleksei Prokurorovia. Kymmenien Välbe-ikoneiden ja tuoksukynttilöiden lisäksi toimistolle saapui puolitoistametrinen, kokopuinen Prokurorov-krusifiksi. Siitä oli Suomen Kuvalehden jutussa kuvakin, hämmentävä esine kerta kaikkiaan.

Yhdistyksen työntekijät kertoivat edustajan ja Stin riidelleen äänekkäästi toimistossa jo ennen sisustusepisodiakin. Sti oli useaan otteeseen kertonut ystävilleen, ettei hän luottanut mieheen lainkaan. Yhdistyksen ilmapiiri oli myrkyllinen, monet avainhenkilöt jättivät tehtävänsä.

Elokuussa 2014 yhdistys valmisteli suurta tiedotuskampanjaa. Eräänä iltana Sti oli jäänyt tekemään ylitöitä Munkkiniemen toimistolle. Ilta oli venynyt aiottua pidemmäksi ja hän oli käynyt nukkumaan toimiston neuvotteluhuoneeseen. Keskellä yötä Sti oli kuitenkin herännyt ääniin. Edustaja oli tullut omilla avaimillaan toimistolle vahvasti päihtyneenä. Stin ja edustajan välille oli virinnyt ilmiriita.

Tappelu oli käynyt nopeasti raa’aksi ja Sti jäi pahasti alakynteen. Edustaja oli mm. lyönyt Stitä tuolilla ylävartaloon, heittänyt tätä projektorilla ja lyönyt päätä seinään, sillä seurauksella, että Stiltä puhkesi huuli ja lohkesi etuhammas. Tappelu siirtyi edustajan työhuoneeseen, jossa edustaja oli saanut kaadettua Stin alleen. Vain onni pelasti kuolemalta. Sti oli päässyt pakenemaan saatuaan kaadettua puisen krusifiksin edustajan niskaan. Se Suomen Kuvalehden juttu olikin muuten otsikoitu sattuvasti:

PRO KURI-STI: ”PROKURISTI KURISTI, PROKU-RISTI PELASTI”

(59 vierailua, 1 vierailua tänään)
(+1 pistettä, 1 äänen perusteella)
Loading...

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *